Terveisiä Tukholmasta, osa 2, uutta Hollannista ja arkistojen aarteita Ruotsista

KOKOELMASTA KOKEILUIHIN?

Hollannissa kirjastot ovat maksullisia: yleensä asiakas voi lunastaa jäsenyyden vuosimaksun muodossa, lisäksi esimerkiksi CD-levyistä ja DVD-elokuvista voi joutua maksamaan vuokraa. Näin on myös DOK-kirjastossa Delftin kaupungissa: vuosijäsenyys maksaa alle 18-vuotiaille 10 € vuodessa, aikuiset saavat pulittaa 12,50–45 € jäsenyystyypistä riippuen – edullisimpaan sisältyy 4 kirjalainaa vuoden aikana, kalleimmassa ainoa rajoitus on 6 kirjaa kerralla. Elokuvien ja levyjen lainaaminen maksaa 2–5 € / laina. Tämän lisäksi kirjastosta voi lainata kotiin taidetta, 3 kuukauden vuokra vaihtelee reilusta kympistä muutamaan kymppiin.

Kun meillä Suomessa kirjastojen kävijämäärät kasvavat taloudellisten taantumien aikana, Hollannissa tilanne on päinvastainen, mikä johtunee kirjastopalvelujen maksullisuudesta. Niinpä myös Delftin DOK-kirjastossa musiikki- ja elokuvaosastolla lainausmäärät ovat viime vuosina romahtaneet. Kirjastossa päätettiin vähentää kokoelmaa rajusti ja keskittyä toisenlaisiin palveluihin.

Ruud Brok DOKista kertoi, että pääpaino musiikki- ja elokuvaosaston palveluissa on nyt siirtynyt kokoelmista kokeilemisen mahdollistamiseen. Toki osastolla on edelleen nuotteja, äänitteitä ja elokuvia, mutta niiden määrää on huomattavasti vähennetty entisestä. Kirjastossa voi nyt esimerkiksi soittaa pianoa ja muita (sähköisiä) soittimia, kuunnella Spotifyta, pelata uusimmilla pelikonsoleilla ja katsoa elokuvia.  E-barissa käyttäjät voivat kokeilla uusimpia taulutietokoneita ja sähköisiä lukulaitteita. Aivan osaston vieressä on kahvila, jossa tarjoillaan kävijöille säännöllisesti myös musiikkinautintoja.

DOK-kirjaston kotisivut: http://www.dok.info/

IMG_0126Irmeli Koskimies ja Ruud Brok ja keskustelu jatkui illallispöydässä.

UTILE DULCI

Tukholmassa vaikutti 1700-luvulla salaseura Utile Dulci (”hyöty ja ilo”), joka keskittyi sivistyksen ja ylevien harrastusten vaalimiseen. Erityisesti musiikki oli keskeistä seuran toiminnassa, ja satojen jäsenten joukossa oli niin ammatti- kuin harrastajamuusikoitakin. Seuran jäsenet olivat pääosin miehiä, mutta muutama naislaulajatarkin hyväksyttiin joukkoon.  Musiikkia harjoitettiin jokaviikkoisissa kokoontumisissa; myös julkisia konsertteja pidettiin, ja jäsenistä saatiin tarpeen vaatiessa koottua peräti sinfoniaorkesteri ja kuoro.

Utile Dulci -seuran nuottikokoelmaan kuuluu 1300 teosta myöhäisbarokin ja varhaisen klassismin kausilta – kamarimusiikkia, sinfonioita, konserttoja, alkusoittoja, ooppera-aarioita, lauluja ja kuoroteoksia. Säveltäjät ovat enimmäkseen ulkomaisia, usein italialaisia tai saksalaisia. Kokoelmassa on sekä painettuja että käsinkirjoitettuja nuotteja.

Kun kokoelma tuli Ruotsin musiikkiakatemian haltuun 1806, hajotettiin se genren mukaan osaksi kirjaston kokoelmaa. Onneksi nuotit on pystytty myöhemmin identifioimaan niihin leimatun Utile Dulcin lyyranmuotoisen tunnuksen ansiosta. Nyt Utile Dulci -nuottikokoelma on kokonaan digitoitu ja julkaistu internetissä. Utile Dulci -seurasta ja sen kokoelmista kertoi pitkän linjan musiikkikirjastoalan ammattilainen Veslemöy Heintz.

Myös meille Sibelius-Akatemiaan on saatu aikojen saatossa monenlaisia lahjoituksia. Kuten Utile Dulcin tapauksessa, ne on voitu sulauttaa osaksi kirjaston peruskokoelmaa – lahjoitukset ovat olleet tuiki tärkeitä materiaaleja oppilaitoksemme toiminnassa, erityisesti sen varhaisessa vaiheessa.  Kun vuosikymmeniä myöhemmin yritetään koota tiettyä lahjoituskokoelmaa yhtenäiseksi, on osa nuoteista tai muusta aineistosta väistämättä kulunut käyttökelvottomaksi tai kadonnut.

Osa meidänkin lahjoituskokoelmistamme on digitoitu, ja suurimmasta osasta on ainakin olemassa jonkinlainen lista kotisivuillamme. Esimerkiksi Simananniemen kartanon nuottikokoelma sisältää mm. käsinkirjoitettuja ja painettuja nuotteja 1700-luvulta lähtien. Käsinkirjoitetut nuotit on digitoitu, ja painetuista nuoteista on lista kotisivuillamme http://lib.siba.fi/collections/manuscripts-and-donated-collections . Sibelius-Akatemian digitoituja aineistoja voi hakea ja selata Doria-tietokannassa: http://www.doria.fi/handle/10024/37381 .

Utile Dulci -kokoelman sivut: http://www3.smus.se/UtileDulci/

Aino Jalkanen

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Terveisiä Tukholmasta

Osallistuimme pohjoismais-balttilaiseen musiikkikirjastojen konferenssiin Tukholmassa 18.-19.4. 2013. Tosin konferenssi olikin sitten pelkästään pohjoismainen,  Baltiasta ei tullut osanottajia. Olimme siis  kotoisassa pohjoismaisessa seurassa, jossa suurin osa osanottajista oli Ruotsista ja Norjasta. Suomesta meitä oli kaiken kaikkiaan 6 osanottajaa, meiltä Siban kirjastosta 4 ja sen lisäksi Turun kaupunginkirjastosta ja Suomen Jazz & Pop Arkistosta. Siban kirjasto on ollut mukana pohjoismaisen musiikkioppilaitoskirjastojen yhteisön toiminnassa jo useita vuosia. Aikaisempina vuosina kokoontumiset ovat olleet usein pienempiä muutaman kymmenen ihmisen tapaamisia, joten näihin ihmisiin on ehtinyt tutustua. Tämä konferenssi oli hieman isompi tapahtuma ja on ollut jälleen hauska tavata tuttuja ja ennestään tuntemattomiakin kollegoita. Samalla vietettiin Ruotsin musiikkikirjastoyhdistyksen 60-vuotisjuhlia.

Konferenssi kesti kaksi päivää, torstain ja perjantain, mutta  me saavuimme Tukholmaan  jo keskiviikkona ja kävimme iltapäivällä tutustumassa Musiikki- ja Teatterikirjastoon (Musik / teaterbiblioteket). Kirjasto on osa Statens musikverk – nimistä Ruotsin valtion rahoittamaa organisaatiota, johon kirjaston lisäksi kuuluu mm. Musiikki- ja teatterimuseo ja Svenskt visarkiv.   Lena Nettelbladt kirjastosta otti meidät ystävällisesti vastaan ja uhrasi melkein pari tuntia aikaansa kertomalla meille kirjaston ja arkiston toiminnasta ja kierrättämällä meitä kirjaston tiloissa.

IMG_0044 Lena Nettelbladt

Kirjastolla on varsin isot tilat ns. Bonnierin talossa Torsgatanilla. Kirjastolla on 600 neliömetriä rakennuksen 5. kerroksessa, suuret ikkunat ja hienot näkymät, joka tietysti heti kiinnitti meidän maan alla työskentelevien huomion. Sen lisäksi arkisto- ja muita tiloja on yhteensä n. 3000 neliömetriä. Kirjaston entinen nimi oli Statens musikarkivet, joka jo kertoo, että organisaatiolla on suuret arkistokokoelmat, jotka vaativat tietysti paljon säilytystilaa.

Kirjasto on auki vain muutaman tunnin päivässä. Yleisö ei pääse arkistokokoelmiin vaan asiakkaat voivat tehdä aineistotilauksia netissä. Tilaukset toimitetaan kirjastoon tutkittaviksi. Osa musiikkiaineistosta on myös lainattavissa. Laina-aika on 4 viikkoa ja kirjasto lainaa myös mm. orkesterimateriaalia.  Kirjastolla on mittava kaukolainaus-toiminta (yli 7000 lähetettyä kaukolainaa vuodessa). Suurin osa kaukolainoista toimitetaan muihin kirjastoihin Ruotsissa, mutta myös meidän kirjastomme on saanut paljon materiaalia kaukolainana jo monen vuoden ajan.

IMG_0078

IMG_0095

IMG_0086

IMG_0101

IMG_0048 5. krs:ssa sijaitsevan ilmavan kirjastotilan lisäksi, henkilökunnan työhuoneet sekä varasto- ja arkistotilat sijaitsivat rakennuksen 3. krs:ssa. Tilat olivat hienot. Toisaalta tämän kevään kuluessa kirjastosta ja arkistosta vähennettiin yhteensä 8 työntekijää. Jäljelle jäi 14 työntekijää. Saimme tiedon tästä dramaattisesta toimenpiteestä ruotsalaisilta kollegoilta jo aikaisemmin keväällä ja Lena vahvisti näin todella tapahtuneen.

IMG_0049 Kortistot ovat edelleen käytössä.

IMG_0051 Tutunnäköisiä säveltäjien koottuja teoksia oli sekä varastotiloissa että kirjastossa ja tutussa luokassa Xb.

IMG_0075  IMG_0069

Kirjastolla oli oma sitomo – ja mm. kunnioitusta herättävä paperileikkuri.

Materiaali kulkee eri kerrosten välillä kirjahissillä.

IMG_0076

Statens Musikverk

Maaria Harviainen

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Asiakaskyselystä

Halusimme kuulla asiakkaidemme mielipiteitä kirjaston palveluista ja kirjaston uusista tiloista. Toivoimme myös sekä uusia ideoita että meiltä ehkä huomaamattomaksi jääneiden epäkohtien osoittamista. Kirjaston asiakaskyselyyn 8.2.-8.3. kertyi vastauksia ihan kohtalaisesti siihen nähden, että Taideyliopiston / Sibelius-Akatemian monissa viime aikaisissa muutoksissa erilaisia mielipidekyseilyitä on tehty aika paljon. Olemme paraikaa tekemässä kyselystä tarkempaa analyysiä, mutta kokoan tähän joitakin huomioita.

Meitä kiinnosti tietysti kovasti, mitä kirjaston käyttäjät ovat mieltä uusista tiloistamme. Koska kirjasto on maan alla, valaistuksesta ja yleisestä harmaasta värityksestä tuli kommentteja. Tämä oli ehkä odotettavissakin, luonnonvalon puuttuminen vaikuttaa väistämättä viihtyvyyteen. Kirjastossa on muuton jälkeen lisätty valaistusta, mutta yhä edelleen luonnonvalon puuttuminen yhdessä aika harmaan värityksen kanssa tuottaa ongelmia. Toisaalta nykyistä kirjastoa pidettiin yleisesti parempana kuin vanhaa Töölönkadulla sijainnutta kirjastoa. Onhan tämä kirjasto nyt suunniteltu kirjastoksi. Ja taas toisaalta uusi sijaintimme aiheuttaa nyt hankaluuksia Töölönkadulla työskenteleville sibalaisille, jotka tottuivat aikaisemmin käyttämään kirjastoa samassa talossa hyvin joustavasti ja helposti. Mutta kirjaston keskeistä sijaintia rautatieaseman kupeessa kiiteltiinkin.

Tässä on nyt pakko myöntää, että asiakaspalveluista ja neuvonnasta saimme paljon hyvää palautetta – kirjastotätien ja -setien sydäntä lämmittää. Oman reilun parinkymmenen vuoden kirjastoalan työkokemuksen perusteella sanoisinkin, että kirjastoon tulevat yleensä työskentelemään ihmiset, jotka nimenomaan haluavat työskennellä kirjastossa. (Palkkauksen takia alalle tuskin tullaan.) Tässä on siis vähän kutsumustyön makua, ehkä se sitten näkyy myös asiakkaille. Mutta palatakseni kyselyyn, toki kirjastosta löytyy korjattavaakin. Joskus on henkilökunnallakin ollut hymy tiukassa, toivottiin mukavampia kalusteita, enemmän pöytä- ja laskutilaa esim. kopiokoneiden lähelle, useampia uusintakertoja lainattavalle aineistolle tai verkkosivuja on ollut hankala käyttää mobiililaitteella jne.

Kirjaston kokoelmat saivat myös kiitosta, mutta toivomuksiakin esitettiin. Muutamina esimerkkeinä toivomuksista kaivattiin lisää nuotteja erilaisten kokoonpanojen yhteissoittoon ja toivottiin lisää jazz- ja pop-musiikin nuotteja. Kirjaston kokoelmien perinne on ollut taidemusiikissa, se on ollut suurin vahvuusalue ja myös pitkään opetuksen painopiste. Musiikkitaloon muuton myötä olemme nyt samassa talossa esim. kansanmusiikin ja jazzin opetuksen kanssa, joten tilanne on jossain määrin muuttunut ja tätä on yritetty ottaa huomioon kokoelmien kehittämisessä. Pop-musiikin olemme tietoisesti jättäneet hieman vähemmälle huomiolle, mm. koska naapurissa Postitalossa sijaitsee Kirjasto 10 ja lisäksi esim. Pop & Jazz Konservatorion kirjastossa ja kaupunginkirjastossa on toistaiseksi ollut enemmän sen alan musiikin asiantuntemusta.

Kirjaston tietokannoista ja elektronisista aineistoista ehdottomasti eniten käytetty on kirjaston oma Arsca-tietokanta. Sitä ovat käyttäneet lähes kaikki kyselyyn vastanneet. Seuraavaksi suosituimpia ovat olleet äänitetietokannat (esim. Naxos), joita on käyttänyt vähän yli puolet vastaajista. Kolmanneksi käytetyimpinä ovat sitten jokseenkin tasoissa suomalaiset kirjastotietokannat (esim. Helka) ja Sibelius-Akatemian opinnäytetietokanta. Elektronisia lehtiä tietokantojen (mm. IIMP, JSTOR) kautta on käyttänyt reilu kolmannes kyselyn vastaajista. Osa kirjaston asiakkaista ei enää tulekaan paikan päälle kirjastoon vaan asioi kirjastossa verkon välityksellä.

Kaiken kaikkiaan oli mukava havaita, että asiakaskuntamme on aktiivista. Hankintaehdotusten mahdollisuus haluttiin pitää mielessä tulevaisuudessakin ja tehdä ehdotuksia, kun siihen tarvetta ilmenee. Tämä on kirjaston kannalta erinomaista, koska niin pysymme parhaiten ajan tasalla asiakaskuntamme toiveista. Tulevaisuudessa kirjaston toivottiin olevan yhä enemmän musiikin erikoiskirjasto, joka palvelee kaikkia taidealan opiskelijoita ja ammattilaisia ja omalta osaltaan edistäisi  Taideyliopistossa oppilaitosten välistä taiteellista yhteistyötä.

Maaria Harviainen

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Avoimempaa auktoriteettidataa: klikkaa i:tä

Arscan www-käyttöliittymän selaushakujen hakemistoihin ilmestyi taannoin sinisiä i-painikkeita. Painiketta klikkaamalla voi saada kyseisestä tekijästä tai teoksesta lisätietoa. Asiakkaan näkökulmasta ei ehkä ole kovin ihmeellistä, että esimerkiksi tekijähaulla ”Mozart Wolfgang Amadeus” voi löytää tietoa kyseisen henkilön ammatista ja elinvuosista. Mutta Arscassa se on silti uutta, eikä ominaisuus ole aivan tavallinen muidenkaan kirjastojen julkisissa hakuliittymissä, mikä johtuu tietenkin siitä, että kirjastojärjestelmässä tekijähaun ensisijainen tarkoitus on löytää tekijän teokset ja julkaisut, ei niinkään tietoa tekijästä itsestään.

Tekijän ja nimekkeen yhdistelmän sisältävässä hakemistossa (Tekijä + nimeke) kunkin säveltäjän tai kirjoittajan teokset on järjestetty siten, että niitä voi kätevästi selata. Lisäksi hakemistossa voidaan tarjota viittauksia, jotka tarvittaessa ohjaavat käyttäjää etsimään oikeasta kohdasta hakemistoa. Tekijä+nimeke -hakemisto tarjoaa eräänlaisen täsmähaun, joka on hyödyllinen varsinkin silloin, kun etsitään tiettyä taidemusiikkiteosta.

Toisinaan hakemistosta voi kuitenkin olla hankalaa tunnistaa oikeaa teosta. Tekijähakemistossakin voi olla useita täsmälleen samannimisiä tekijöitä. Tällöin jonkinlainen tarkentava lisätieto hakemiston yhteydessä voi olla käyttäjälle avuksi.

Useat kirjastojärjestelmät sisältävät ns. auktoriteettitietueita, joihin on mahdollista tallentaa tietoa luetteloitavaan julkaisuun liittyvästä tekijästä tai teoksesta. Auktoriteettitietueiden tarkoitus on sekä ohjata kirjaston henkilökuntaa luettelointityössä että opastaa asiakasta tiedonhaussa, yleensä viittausten avulla. Vaikka viittaukset ovat Arscassa olleet asiakkaiden käytettävissä jo 1990-luvulta lähtien, itse auktoriteettitietueet, joiden avulla Arscankin viittauksia rakennetaan, ovat tähän saakka pysyneet visusti piilossa kirjastojärjestelmän syövereissä. Auktoriteettitietueiden saattamista asiakkaiden nähtäville ei kenties ole pidetty kovin tarpeellisena, ehkei edes suotavana.

Auktoriteettitietueet toimivat sen tiedon varastona, joka nyt avautuu Arscan hakemistoista i-painikkeella.  Arscan auktoriteettidata on pyritty saamaan näkyviin siten, että sekä sen että bibliografisen datan hyödyntäminen samassa käyttöliittymässä ja samoilla hakutavoilla olisi mahdollisimman helppoa.

2000-luvun alkupuolella ilmenneiden ja järjestelmää pitkään vaivanneiden ongelmien vuoksi Arscan auktoriteettitietueiden tallentaminen jouduttiin valitettavasti keskeyttämään useiksi vuosiksi. Siksi Arscan auktoriteettitietueissa on vielä paljon työtä, ennen kuin ne saadaan sisältönsä puolesta vastaamaan bibliografisen kuvailun tasoa.

Kirjastoammattilaisen näkökulmasta Arscan i-nappulan voisi kenties kokea pienenä askeleena kohti funktionaalisen luetteloinnin entiteetti-relaatio-mallin toteutumista käyttöliittymätasolla, mutta onko siitä oikeasti mitään hyötyä tiedonhakijalle? Ainakaan mainitussa Mozartin tapauksessa se ei tuone suurta lisäarvoa, koska useimmat tietävät muutenkin, että kyseessä on itävaltalainen säveltäjä, joka eli vuosina 1756-1791. Mutta entäpä jos asiakas etsii vaikkapa Aarre Merikannon laulua nimeltä Kesäyö? Klikkaa i:tä kokeeksi!

Erkki Huttunen

Kategoria(t): Yleiset | 2 kommenttia

Uusia tietokantoja: Dissertations and Thesis ja ebrary

Taideyliopiston myötä saimme käyttöön uusia tietokantoja. Elektronisia kirjoja sisältävä Ebrary laajeni huomattavasti entisestä Humanities-kokoelmasta. Nyt käytettävissä on Academic Complete -kokoelma, joka nimensä mukaisesti kattaa melkein kaikki akateemiset tieteenalat oikeustieteestä taiteisiin. Kirjoja ja tekstimassaa tietokannassa on valtavasti. Hakusanat on syytä valita huolellisesti, hakutuloksista tulee helposti todella suuria. Toisaalta jos tietää kirjoittajan tai kirjan nimen, ebrarysta on helppo löytää etsimänsä – jos se siis ylipäätään kuuluu tietokannan valikoimaan. Erillistä kirjan lukuohjelmaa ei tarvitse. Toisaalta ebraryn lukuohjelma on vähän kömpelö. Tekstin laatu myös vaihtelee suuresti. Osassa kirjoista skannauksen jälki on varsin huono, epäselvä ja tuhruinen. Suurin osa on kuitenkin hyvin lukukelpoisia ja selkeitä. Testasin ebrarya mm. Musiikkitalon kahvilassa langattoman verkon kautta. Toiminta on jokseenkin moitteetonta, Sibelius-Akatemian kirjautuminen sujui mallikkaasti ja pientä hidastelua lukuun ottamatta, käyttö oli helppoa. Tosin pienen läppärin ruudulla sai skrollata ahkerasti. Mitä enemmän tekstin kokoa suurensi, sitä enemmän sivua joutui vierittämään ylös ja alas. Pienistä puutteista huolimatta, valtavan kirjavalikoiman ansiosta, kehotan kokeilemaan ja tutkimaan ebrarya.

Toinen runsain mitoin aineistoa sisältävä uusi tietokanta on ProQuestin Dissertations and Thesis. Se sisältää nimensä mukaisesti väitöskirjoja ja tutkielmia kokonaisina teksteinä. Tietokanta mainostaa itseään maailman kattavimpana elektronisten väitöskirjojen varastona. Kokoelman perusta on Yhdysvaltain Kongressin kirjaston digitaalisten väitöskirjojen arkisto. Viitetietoja ja abstrakteja on saatavilla eri maissa julkaistuista opinnäytteistä, mutta valtaosa opinnäytteistä on Yhdysvaltain yliopistoista. Kokonaisia väitöskirjoja ja tutkielmia on tietokannassa runsaasti vapaasti saatavana ja ellei kokonainen opinnäyte löydy tietokannasta, opinnäytteen voi tilata maksua vastaan.

Nämä tietokannat ja paljon muuta ovat kaikkien taideyliopistolaisten käytettävissä. Lisäksi tietokannat ovat kaikkien asiakkaiden käytettävissä Taideyliopiston kirjastoissa Sibelius-Akatemiassa (Musiikkitalossa), Kuvataideakatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa.

Maaria Harviainen

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Taideyliopiston kirjasto, tässä vaiheessa

Taideyliopisto aloitti vuoden vaihteessa. Vuoden, puolentoista suunnittelutyön tärkein tulos on lisensoitujen tietokantojen vapaa käyttö kaikissa taideyliopiston kirjastoissa. Näiden sähköisten aineistojen etäkäyttö on ollut mahdollista jo pitkään Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun kirjastossa, Kuvataideakatemia suunnittelee ja toteuttaa tietokantojen etäkäytön toivottavasti kesään mennessä.

Meidän kirjastollemme uusia tuttavuuksia ns. ei-musiikkitietokannoissa ovat CAMIO – museoiden taidekokoelmista kertova kuvatietokanta ja Grove Art Online – kuvataiteiden hakuteos sekä Design and Applied Arts Index (DAAI), josta löytyy designia, käsityötä ja markkinointia. Siinä muutamia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia vaikka ihan harrastemielessä. Epress-tietokanta puolestaan avaa sähköiset sanomalehdet kymmenelle yhtäaikaiselle käyttäjälle.

Omia tutkijoitamme todella hyödyttäviä uutuuksia on laajentunut ebrary-tietokanta, joka sisältää runsaasti eri alojen e-kirjoja ja ProQuest-tietokannat, jotka sisältävät mm. humanististen ja yhteiskuntatieteiden väitöskirjoja.

Muut tarpeelliset tehtävät, joita Taideyliopiston kirjaston yhtenäistäminen vaatii, tullaan suorittamaan pikkuhiljaa tänä vuonna ja myöhemmin vuosien kuluessa. Käyttösäännöt ja palveluhinnasto ovat nyt julkaisuvalmiita. Palvelusopimukset Linnea2- ja FinElib- konsortioiden kanssa tehtiin jo viime syksynä. Myöhemmin tullaan mahdollisesti perustamaan jonkinlainen yhteinen ohjausryhmä arvioimaan ja seuraamaan kirjastojen strategista toimintaa ja tutkijapalvelua.

Viestintä kaiken kaikkiaan on tässä tilanteessa erittäin tärkeää. Kirjaston aineistoista ja tapahtumista tullaan tiedottamaan sekä oman talomme sisällä että taideyliopiston muissa akatemioissa.

Vielä ei ole näkynyt yhdistymisen vaikutuksia käyttäjäkunnassamme ja miksikäs olisikaan, kun kirjaston aineiston käyttöoikeus on ollut aina vapaa kaikille ja Arsca- kirjastojärjestelmämme on ollut yhteinen jo 16 vuoden ajan. Sikäli käytänteet eivät ole paljoa muuttuneet. Tulemme keräämään käyttäjätilastoa ja tilastoimme myös lisensoitujen tietokantojen käyttöä. Sitten vuoden päästä nähdään onko musiikki ja musiikkitiede innoittanut lisää kävijöitä ja kirjastomme saanut uusia aineistojemme käyttäjiä.

Tässä vuoden 2013 budjettia odotellessa toivon kuitenkin, että hienot kokoelmamme tulisivat myös Taideyliopiston henkilökunnan laajempaan käyttöön.

Odotamme vilkasta Taideyliopisto-vuotta.

Irmeli Koskimies

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Kiperiä kysymyksiä kirjastossa

Kirjastossa työskennellessä voi varautua monenlaisiin kysymyksiin, eikä aina ole helppoa päästä asiakkaan kanssa samalla aaltopituudelle. Aluksi kummalliseltakin kuulostava kysymys kyllä useimmiten avautuu ymmärrettäväksi, kun malttaa tarkentaa asiaa yhdessä keskustellen.

Musiikkikirjasto-urani alkuaikoina puhelimessa kysyttiin jotain ”vanhaa virttä karjamajalta” ja vieläpä sovituksena sellolle ja uruille. Mietin hiljaa mielessäni, että jaahas, mikähän lienee, ja tuskinpa vaan on ainakaan tehty sovitusta juuri tuolle kokoonpanolle. Onneksi pidin kieleni kurissa ja koetin keksiä miten muotoilisin haun tietokannassa – ja kuinka ollakaan, löysin nuotin sello-urkusovitukseen Oskar Lindbergin sävellyksestä ”Gammal fäbodpsalm från Dalarna” eli suomeksi Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta.

Eräs asiakkaamme piti erityisen paljon Hummelin trumpettikonsertosta, ja halusi usein lainata teoksen nuotin. Yhtenä päivänä emme millään löytäneet pienoispartituuria hyllystä, jolloin asiakas tarjoutui hyräilemään teoksen alkua, jos se auttaisi. En tainnut suhtautua kovin luottavaisesti ehdotukseen, mutta asiakas sanoi: ”hyräilen silti!”. Ilmeisesti nuotti kuuli kutsuvan melodian, sillä laulun ansiosta se etsiytyi käteeni ennen pitkää. Lähes yhtä mystinen oli tapaus, jossa kollega onnistui – ties minkä aasinsiltojen kautta – älyämään, että pyytäessään ”kurkilaulua” asiakas tarkoitti tietysti Heprealaisten orjien kuoroa Verdin oopperasta Nabucco.

Monta kertaa olen saanut huomata, että aukkoja sivistyksessä ja omankin kokoelmamme tuntemuksessa on edelleen, ja joka päivä voi oppia uutta – sekä asiakkailtamme että kollegoilta. Muutama kiperä pyyntö on jäänyt kuitenkin toteuttamatta – esimerkiksi Haydnin teosta ”Jeesuksen seitsemän kuolemansyntiä” en ole vieläkään onnistunut paikantamaan.

Aino Jalkanen

Löydätkö kissan joulukuusesta?

IMG_1009

Kuva-arvoituksen myötä kirjaston väki toivottaa

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2013

Kategoria(t): Yleiset | Yksi kommentti

Sibelius-Akatemia, klassisen musiikin osasto, kirkkomusiikin aineryhmä, Kuopion yksikön kirjasto Kuopiosta, päivää!

Vaikka ammattihistoriani sisältääkin musiikkikirjastotyötä ja musiikin parissa on tullut puuhasteltua muutenkin kuin suurkuluttajana, ”kirkkomusiikin aineryhmä” kalskahtaa eksoottiselta seikkailulta. Kahvikupposen, tervetuliaisbostonkakun ja nopean esittelykierroksen jälkeen suoraan asiakaspalvelupisteeseen napottamaan. Hiljaisuuden rikkoo seinän takana paatoksella harjoitteleva Kuopion kaupunginorkesteri. Jännitys saa raamatulliset mittasuhteet. Ovi auki ja härkää sarvista.

Madrigaalit? Hetkonen, maallista musiikkiako se olikin? Ei meidän sitten toinna tästä liturgisen musiikin hyllystä etsiä…

Ettäkö saksalaista varhaisromantiikan musiikkia käyrätorviduolle? Ei sulla sattuis mitään opusnumeroa siinä olemaan?

Juu-u, Buxtehude on tuttu, mutta se toinen? Toistaisitteko vielä kerran: Jan Pieterszoon Sweelinck?

Ja niin kirjaston väki sekä varsin värikäs asiakaskuntamme koulivat minusta Sibelius-Akatemian Kuopion osastoon kirjastosedän. Haasteita ei puuttunut: Oletko tietoinen, kuinka monella eri tavalla savolainen pystyy lausumaan Faurén Berceusen? En minäkään.

Värikkäällä asiakaskunnalla viittaan erityisesti siihen, että kirjasto Kuopion Musiikkikeskuksessa palvelee Sibelius-Akatemian opiskelijoiden lisäksi myös Kuopion konservatorion ja Savonia-ammattikorkeakoulun musiikin ja tanssin opiskelijoita sekä tietysti kaikkien näiden oppilaitosten henkilökuntaa. Tästä johtuen muun muassa asiakaskunnan ikäjakauma on suuri sekä tiedon- ja tiedonhaun opetuksen tarpeet ovat moninaiset. Laaja asiakaskunta näkyy kirjaston toiminnassa myös asiakaspalvelupinnan alta rapsuttaessa. Esimerkiksi kirjaston kokoelmatyö on hallittu sarja isoja loikkia Pikku pianistista väitöskirjoihin, Merce Cunninghamin nykytanssiteoksista 1600-luvun Hampurin kirkkourkuskenen kuumimpiin hitteihin.

Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä se luultavasti voisi olla, jos järjestelyn haluaisi monimutkaisena kokea. Kirjaston arjessa prosessit, määrärahat, hankinnat ja asiakkaiden tiedontarpeiden tyydyttäminen muodostavat käytäntöjen vyyhdin, jossa poikkeuksien poikkeusten solmuja auki näprätessä usein havahtuu, että juuri näinhän tämän tuleekin mennä. Tuskastumisen sijaan sitä pysähtyy pohtimaan synergian hyötyjä.  Jos ”palveluiden keskittämisestä” kaivataan hyviä esimerkkejä, tässä olisi yksi toimiva.

Ulkopuolisen tai vähemmän byrokraattisen katsantokannan omaavan on helppo huomata miksi näin on.

Tietenkin koolla on väliä. Ensimmäisten viikkojen aikana olin jo ehtinyt antaa käsipäivää henkilökunnalle ja myös opiskelijoiden kasvot alkoivat käydä tutuksi. Musiikkikeskuksen katon alle mahtuu juuri sen verran porukkaa, että syntyy tiivis, toisiinsa luottava yhteisö. Kirjaston kohdalla se näkyy esimerkiksi näin: Kun oppilas lupaa tuoda käsikirjastossa olevan teoksen ”ihan kohta takaisin”, hän erittäin suurella todennäköisyydellä niin tekee. Ei siksi, että hänen takaraivossaan jyskyttäisi kirjaston käyttösäännöissä rangaistuksen muotoon sanailtu uhkaus, vaan koska hän tajuaa, että häneen luottavat niin kirjaston henkilökunta kuin mahdollisesti samaa nidettä metsästävät opiskelijatoverit. Kyllä, emme lainaa käsikirjaston kappaleita, mutta olisihan niiden kahlitseminen hyllyyn hömelöä. Syntyy käytäntö, joka perustuu järkeen ja luottamukseen. Ja kirjat tulevat ihan kohta takaisin.

Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Missä kulkee se maaginen raja, jolloin poikkeuksien poikkeukset joudutaan korvaamaan käyttösääntöihin kirjatuilla kielloilla?

Tieteellisten sekä oppilaitoskirjastojen maailmasta löytyy kyllä ilmiöitä, jotka eivät ole riippuvaisia yksikön koosta tai asiakasmääristä. Viime lokakuussa Kuopion kirjaston delegaatio hyppäsi ”stogeen” ja karautti etelään Sibelius-Akatemian auditointiin, hesalaisten hellään huomaan. Antoisassa auditointihaastattelussa käsiteltiin kaiken hyvän lisäksi jälleen kerran alamme ikuisuuskysymystä: Kuinka saada jokainen opiskelija kirjaston tarjoaman opetuksen ja sitä kautta kirjastopalveluiden pariin heti opiskelun ensimmäisistä päivistä lähtien? Henkilökuntaa vielä hurmoksellisemmin valistamalla? Auttaisiko, jos me kirjaston edustajat painottaisimme voimakkaammin, että usein kyse on tieteellisten ja taiteellisten ambitioiden lisäksi ihan käytännön nikseistä ja tiedonmurusista, joista on opiskelijalle niin rahallista kuin ajallistakin hyötyä?

Vaikka Sibelius-Akatemiassa onnistumisprosentti onkin hyvä, asiasta on hyvä pitää tasaisen kovaa ääntä myös meillä. Vielä löytyy Suomestakin sivistyksen kehtoja, joissa tiedonhankintataitojen opetuksen saumaton integraatio muuhun opetukseen ja tarkoin mietitty kohdentaminen eivät ole opetusta suunniteltaessa asialistalla. Sitä yllättäen luottamuksen ja järjen voimasta paasaava kirjastohippikin toivoo, että neuvottelupöydässä olisi sitä mustaa valkoisella – esimerkiksi sitova valtakunnallinen vähimmäistuntimäärä tiedonhankinnan opetukselle.

Tai sitten opetetaan eikä kerrota kenellekään! Käytetään hyödyksi ainakin ne vähemmän hektiset hetket, jolloin asiakaspalvelun sekaan ehditään lorauttaa tira informaalia oppimista. Siis takaisin tiskiin. Lähestyvän adventin harras tunnelma on kaukana, kun nuoret ja vanhat hääräävät joulumateriaalin ympärillä.

Oi jouluyö? Jouluyö, juhlayö? Sinivuorten yö? Tonttujen jouluyö? Joku yö se oli… Vai oliko se sittenkin Aattoaamu?

Mistä löytyis tietoa saksalaisen ja ranskalaisen fagotin rakenteellisista eroista?

Härkää sarvista. Katsotaanpa yhdessä tietokoneelta…

Kirjoittaja: Harri Parviainen, Savonia amk (Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön kirjastossa 3 kk)

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Kausijulkaisuja kirjastossa

Oletko jo tutustunut kirjastomme kausijulkaisukokoelmaan? Painettujen lehtien kokoelma sisältää 500 nimekettä 1800-luvulta tähän päivään ja se käsittää  lähinnä musiikkiaiheisia lehtiä ja vuosikirjoja polyfoniasta popmusiikkiin sekä kontrabassosta nokkahuiluun. Voit selailla Allgemeine Musikzeitung -lehteä vuodelta 1882 tai katsoa Gramophone-lehdestä miltä näyttää uusinta mallia oleva Vortexion-avokelanauhuri vuonna 1956. Nämä ja paljon muuta mielenkiintoista löytyy painettujen kausijulkaisujen kokoelmastamme, johon tutustumisen voit aloittaa kirjastomme lukuparvelta. Sieltä löydät aktiiviset julkaisut uusimpine numeroineen. Vanhemmat sijaitsevat avovarastossa, johon on myös vapaa pääsy.
Elektroniset kausijulkaisut löytyvät tietokannoista esimerkiksi kirjaston kotisivun kautta ja Nelli-portaalista. Lehtiä elektronisessa muodossa on jo myös mittava kokoelma. Pääosa niistäkin on musiikkiin erikoistuneita lehtiä, mutta myös muiden alojen elektronisia lehtiä löytyy tietokannoista kohtalaisen paljon.

Tervetuloa tutustumaan!

Jalo Oinonen

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi

Kirjaston syksyä

Kirjaston syksy on loppujen lopuksi ollut kohtalaisen kiireinen. Alkysyksystä ihmettelimme kävijöiden vähäisyyttä. Kirjasto on hieman piilossa Sibelius-Akatemian tornin alimmissa kerroksissa, eikä Musiikkitalon puolella ole minkäänlaisia kylttejä tai opasteita, jotka kertoisivat kirjaston olemassaolosta. Ryhdyimme jo suunnittelemaan erilaisia mainoskampanjoita ja markkinointia. Meille kirjaston palveluiden markkinointi on uusi asia. Esimerkiksi kaupunginkirjastoissa markkinointi on arkipäivää. Nyt kirjastollamme on ammattimaisesti toteutettu, kuvallinen esite ja kirjaston palveluista on järjestelmällisesti tiedotettu eri tavoin. Hiljaisen syyskuun jälkeen lokakuussa onkin ollut vilkasta. Kävijöitä on tilastotietojen mukaan ollut 150-200 päivässä. Laadukkaasti varustettujen kuunteluhuoneiden vähäisestä käytöstä olimme myös huolissamme, mutta nyt kuunteluhuoneetkin ovat olleet hyvässä käytössä.

Kirjasto on tietysti mukana monenlaisessa toiminnassa, joka kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen. Tiedonhankinnan opetukset seminaariryhmille ajoittuvat usein lokakuulle. Konsertit, lopputöiden ja seminaaritöiden tekeminen vilkastuttavat kirjastonkin elämää. Esimerkiksi jatko-opiskelijoille suunnatun  Tutkimustaidot-kurssin yksi kokoontuminen on ollut kirjastossa. Silloin tutustuttiin kirjaston tarjoamiin lähteisiin, tutkimusmateriaaleihin, hakuteoksiin ja tieteellisiin lehtiin.

Ehkäpä uuden talon käyttö ja sen löytäminen vaatii aikaa. Ja ehkä meidänkin on jatkettava aktiivista tiedottamista. Suomen tieteellisen kirjastoseuran lehdessä Signumissa lehden päätoimittaja Päivikki Karhula sanoo: ”Miten kirjastoon voidaan houkutella tulemaan, viipymään kauemmin ja tutustumaan syvemmin. Parhaimmillaan se on kuin löytöretki, joka avaa uusia näköaloja ja kääntyy hyödyiksi arjessa.”

Ensi keväälle meilläkin on jo suunnitelmissa uusia aluevaltauksia..
Maaria Harviainen

Kategoria(t): Yleiset | Kommentoi