Terveisiä Vilnasta

Osallistuin äänitearkistokonferenssiin Vilnassa viime lokakuun alussa. Konferenssi oli kahden äänitearkistojärjestön eli IASA:n (International Association of Sound and Audiovisual Archives) ja BAAC:n (Baltic Audiovisual Archival Council) yhteinen. Konferenssipaikkana toimi Vilnan yliopisto. Alun perin tarkoitukseni oli osallistua vain konferenssin loppuosaan, mutta pienen lentolippuihin liittyneen päivämääräsohlauksen vuoksi olinkin paikalla koko viikon.

IASA ja BAAC edustavat samaa alaa, mutta ovat jäsenistöltään melko erilaisia. IASA on maailmanlaajuinen järjestö, jonka jäsenistöstä näkyvimpiä ovat alan suurimmat organisaatiot kuten British Library, Yhdysvaltojen kongressin kirjasto, yleisradioyhtiöt ja kansalliskirjastot. BAAC:n jäsenet taas ovat balttilaisia ja pohjoismaisia tyypillisesti melko pieniä organisaatioita. Sibelius-Akatemian kannalta tällainen konferenssi on ihanteellinen: suurimmilta organisaatioilta kuulee, mitä alan kehityksen terävimmässä kärjessä tapahtuu juuri nyt ja mitkä ovat parhaat käytännöt esim. digitoinissa. Pieniltä organisaatioilta taas saa hyviä vinkkejä siitä, miten näitä parhaita käytäntöjä voidaan soveltaa rajallisilla resursseilla.

Vilnan yliopisto

Yksi monista Vilnan yliopiston sisäpihoista.

Yksi monista Vilnan yliopiston sisäpihoista.

Konferenssipaikka eli Vilnan yliopisto on upea paikka. Yliopisto on perustettu 1579, ja iän huomaa paikan päällä: kampus on loputon ketju kapeiden holvikäytävien yhdistämiä sisäpihoja. Sisään pääsee vain yhdeltä puolelta, joten koko kompleksi saadaan illalla kiinni sulkemalla yksi rautaportti.

IMAG0550

Yliopiston kampuskartta.

Konferenssia avaamassa BAAC:n puheenjohtaja Zane Groza (vas., LAT), järjestäjiin kuulunut Juozas Markauskas (LIT) ja IASA:n puheenjohtaja Jacqueline von Arb (NOR).

Konferenssia avaamassa BAAC:n presidentti Zane Grosa (vas., LAT), järjestäjiin kuulunut Juozas Markauskas (LTU) ja IASA:n presidentti Jacqueline von Arb (NOR).

Esitykset

Viikon aikana esityksiä oli melkoinen määrä. Esitykset oli jaettu eri saleihin niin, että koko ajan oli kaksi tai kolme esitystä yhtä aikaa käynnissä. Itselleni tämä tapa ei sovi kovin hyvin, koska koko ajan on sellainen tunne, että ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää. Usein olikin, sillä tylsällä esityksellä voi olla kiinnostava otsikko ja päinvastoin. Kuulin kuitenkin paljon todella kiinnostavia esityksiä.

Berit Stifjeld Norjan kansalliskirjastosta puhui musiikkiarkistojen yhteiskäytöstä. Norjassa yleisradio NRK on YLE:n tapaan siirtänyt lähetystoiminnassa käytettävän musiikkiarkistonsa palvelimelle, josta toimittajat pääsevät musiikin lisäksi käsiksi kaikkeen metadataan eli äänitteen tietoihin. NRK ja Norjan kansalliskirjasto ovat tämän jälkeen yhdistäneet äänitearkistojensa toimintaa norjalaisen musiikin osalta. Ymmärsin, että Norjan laki salliin NRK:n ja kansalliskirjaston käyttävän toistensa levyjä kuin omiaan. Tästä on ollut molemmille hyötyä, sillä NRK:lla on levyjä, joita kansalliskirjaston kokoelmissa ei ole, ja toisaalta kansalliskirjaston levyt ovat usein vähemmän soitettuja kuin NRK:n, joten niistä saadaan paremmat digikopiot. Yhteiskäytön vuoksi kansalliskirjasto oli joutunut joustamaan muutamassa kohdassa meille kirjastolaisille niin rakkaista luettelointisäännöistä, mutta yhteiskäytön edut varmasti painavat vaakakupissa enemmän.

Kevin Bradley / Australian kansalliskirjasto

Kevin Bradley Australian kansalliskirjastosta.

Kevin Bradley Australian kansalliskirjastosta kertoi heidän menetelmästään kerätä suullista kansanperinnettä videotallenteille. Aivan viime aikoina markkinoille on tullut kameroita, joilla voidaan kuvata arkistointikelpoista eli pakkaamatonta videokuvaa järjellisin kustannuksin. He käyttivät kolmea tällaista kameraa sekä ääninauhuria haastattelujen tallentamiseen kansanperinnearkistoon. Kolmen kameran kuvasta he leikkasivat lopullisen arkistointitallenteen, eli kaikkea kolmen kameran tallentamaa kuvaa ei säilytetty. Tämä herätti vilkasta keskustelua. Arkistoalalla aineiston hävittäminen on aina vaikea asia, ja monet pitivät materiaalin leikkaamista kyseenalaisena. Tässä tapauksessa arkistoitava asia oli kuitenkin selvästi haastattelun sisältö eli kansanperinne eikä videotallenne, koska kyse oli arkiston itsensä luomasta tallenteesta. Toinen vilkas keskustelun aihe oli videon valinta puheen tallennuksen välineeksi audion sijaan. Elokuva-alan ihmiset painottivat paljon sitä, miten äänitallenne on lähtökohtaisesti objektiivinen ja video subjektiivinen, koska kyse on aivan erilaisista tekniikoista. Audion kohdalla tallennetaan liikkuvaa ilmaa ja toistettaessa tuotetaan liikkuvaa ilmaa, joten vallinnut todellisuus toistetaan enemmän tai vähemmän samanlaisena. Video taas luo symbolisen representaation todellisuudesta: mm. kameran kohdistuksella ja kuvan rajauksella valitaan aina vain pieni osa todellisuudesta ja sekin näytetään jostakin näkökulmasta. Todettiin kuitenkin, että myös audiota on mahdollista käyttää subjektiivisesti. Keskustelu oli valtavan mielenkiintoinen.

Bertram Lyons Yhdysvaltojen kongressin kirjastosta kertoi virkavapausvuodestaan Brasiliassa. Hän oli mennyt tutkijavaimonsa mukaan vuodeksi Lucas do Rio Verden kaupunkiin. Kyseessä on 50 000 asukkaan kaupunki soijaviljelmien keskellä. Kaupunki on hyvin erikoislaatuinen paikka: koko kaupunki on vain 25 vuotta vanha ja se on noussut täysin tyhjästä. Lyons tutki, miten näin nuori yhteisö perustaa muistiorganisaatioita eli kirjastoja, arkistoja ja museoita. Hän havaitsi, että yhteisön muistin järjestelmällinen tallentaminen ei ollut vielä varsinaisesti päässyt vauhtiin, sillä lähes kaikki kaupunkiin ensimmäiseksi asettautuneet olivat edelleen elossa ja asuivat kaupungissa. Tutkimus oli sikälikin erityislaatuinen, että koska kyseessä oli sademetsään raivattu GM-soijaviljelysten ympäröimä kaupunki, oli aivan ymmärrettävää, että ulkopuolinen mielenkiinto kohdistui lähes yksinomaan ympäristöongelmiin. Ymmärsin, että Lyons oli käytännössä ainoa ulkopuolinen, jota kiinnosti jokin muukin kuin ympäristöasiat. Vilnan konferenssi sattui Yhdysvaltojen julkishallintosulun aikaan, joten Lyons kuten muutkin kongressin kirjaston työntekijät olivat konferenssissa lomautettuina. En tiedä kuitenkaan, että kukaan heistä olisi tämän vuoksi jättänyt tulematta. Selvästikin alallamme on kutsumustyön piirteitä.

Will Prentice British Librarysta kertoi British Libraryn äänitearkistopuolen varaston selvitysprojektista. Kaikille muistiorganisaatioille ovat varmasti tuttuja suljetun varaston kasat, jotka syntyvät niistä lahjoituksista, jotka laitetaan ”väliaikaisesti” syrjään, koska niille ei nyt ehditä tekemään mitään tai ei heti keksitä, mitä niille pitäisi tehdä. Näyttää siltä, että sitä sattuu paremmissakin piireissä – isommissa organisaatiossa kasat ovat vain isompia. BL:ssa äänitepuolen varastoon oli vuosikymmenien kuluessa kertynyt suunnattomasti tällaista materiaalia. He kävivät projektissa kaiken tällaisen aineiston läpi, poistivat tarpeettoman ja lopulta tekivät 15 vuoden (!) suunnitelman aineiston luetteloinnista. Projektissa löytyi mm. 10 000 levyä, jotka olivat kaksoiskappaleita ja siten tarpeettomia.

Will Prentice ja alan terminologiaa.

Will Prentice ja alan terminologiaa.

Prenticen toinen aihe oli AV-arkistoalan yletön lyhenteiden käyttö. Hän käytti ilmiöstä nimitystä Jargon Inflation, ”JI”. Prenticen mukaan yletön lyhenteiden ja jargonin käyttö on merkki epävarmuudesta, joka on seurausta erittäin nopeasta teknologisesta kehityksestä. Tämä on ongelma, sillä jargonin käyttö hankaloittaa ymmärtämistä ja oppimista, mikä puolestaan lisää epävarmuutta ja sitä kautta jargonin käyttöä.

Will Prentice ja Hyvin Tieteellinen Käppyrä: kun Jargon Inflation (JI) kasvaa, halukkuus ymmärtää jargonia vähenee.

Will Prentice ja Hyvin Tieteellinen Käppyrä: kun Jargon Inflation (JI) kasvaa, halukkuus ymmärtää jargonia vähenee.

Erkki Nurmi
verkkopalvelusuunnittelija

Kategoria(t): Yleiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s