Kiperiä kysymyksiä kirjastossa

Kirjastossa työskennellessä voi varautua monenlaisiin kysymyksiin, eikä aina ole helppoa päästä asiakkaan kanssa samalla aaltopituudelle. Aluksi kummalliseltakin kuulostava kysymys kyllä useimmiten avautuu ymmärrettäväksi, kun malttaa tarkentaa asiaa yhdessä keskustellen.

Musiikkikirjasto-urani alkuaikoina puhelimessa kysyttiin jotain ”vanhaa virttä karjamajalta” ja vieläpä sovituksena sellolle ja uruille. Mietin hiljaa mielessäni, että jaahas, mikähän lienee, ja tuskinpa vaan on ainakaan tehty sovitusta juuri tuolle kokoonpanolle. Onneksi pidin kieleni kurissa ja koetin keksiä miten muotoilisin haun tietokannassa – ja kuinka ollakaan, löysin nuotin sello-urkusovitukseen Oskar Lindbergin sävellyksestä ”Gammal fäbodpsalm från Dalarna” eli suomeksi Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta.

Eräs asiakkaamme piti erityisen paljon Hummelin trumpettikonsertosta, ja halusi usein lainata teoksen nuotin. Yhtenä päivänä emme millään löytäneet pienoispartituuria hyllystä, jolloin asiakas tarjoutui hyräilemään teoksen alkua, jos se auttaisi. En tainnut suhtautua kovin luottavaisesti ehdotukseen, mutta asiakas sanoi: ”hyräilen silti!”. Ilmeisesti nuotti kuuli kutsuvan melodian, sillä laulun ansiosta se etsiytyi käteeni ennen pitkää. Lähes yhtä mystinen oli tapaus, jossa kollega onnistui – ties minkä aasinsiltojen kautta – älyämään, että pyytäessään ”kurkilaulua” asiakas tarkoitti tietysti Heprealaisten orjien kuoroa Verdin oopperasta Nabucco.

Monta kertaa olen saanut huomata, että aukkoja sivistyksessä ja omankin kokoelmamme tuntemuksessa on edelleen, ja joka päivä voi oppia uutta – sekä asiakkailtamme että kollegoilta. Muutama kiperä pyyntö on jäänyt kuitenkin toteuttamatta – esimerkiksi Haydnin teosta ”Jeesuksen seitsemän kuolemansyntiä” en ole vieläkään onnistunut paikantamaan.

Aino Jalkanen

Löydätkö kissan joulukuusesta?

Kuva-arvoituksen myötä kirjaston väki toivottaa

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2013